Maanantaina olin onkologin vastaanotolla, vaikka puhumisesta ei mitään oikein tullutkaan. Lähinnä kuuntelin, mitä lääkäri sanoi. Tärkein juttu oli se, että ct-kuvat oli puhtaat. Tällä hetkellä olen siis terve ja toivottavasti terveenä pysyn mahdollisimman pitkään. Vielä maanantaina ei ollut jatkohoidot tiedossa, jouduin patologin lausuntoja odottelemaan torstaihin. Sairauslomaa pyysin ja sain hiihtolomaan saakka. Olen kerta kaikkiaan niin väsynyt, että pakko nyt huilata ja hoitaa itsensä kuntoon, en vaan jaksa töissä. Tiistai meni kouluhommissa ja äänikin palautui yllättävän nopeasti. Joulujuhlassa jäi kyllä enkeli taivaan tällä kertaa veisaamatta, sen verran käheänä vielä olin.
Keskiviikkona oli taas herceptin, torstaiaamuna eka implantin täyttö. Ensimmäinen desi suolavettä on ruiskutettu venyttämään rinnan ihoa. Jatkoa seuraa kuukauden päästä. Onneksi rinnan iho on jo ihan tunnoton eikä pistos tunnu missään. Torstaina soitteli myös onkologi. Oli saanut loput patologin vastaukset ja her2-positiivinen oli tämä viimeisinkin pahkura. Hoidot jatkuu ennallaan eli ei sytoja. Kontrollit vaan 3 kuukauden välein. Oliko nämä nyt hyviä vai huonoja uutisia, en oikein osaa sanoa. Hyviä sikäli, ettei tarvitse aloittaa sytoja, mutta huonoja sikäli, että nyt täytyy vaan odotella, vieläkö tauti iskee. Yritän ajatella positiivisesti ja ottaa tämän hyvänä uutisena. Nyt saan pari kuukautta tehdä ihan mitä haluan. Muuta en mieti juuri nyt.
Mutta nyt yritän todellakin henkäistä ja huokaista ja rauhoittua joulun viettoon ja unohtaa kaikki sairausjutut, samoin työjutut. Niihin ehtii palata sitten joulun jälkeenkin.
Oikein rauhallista ja mukavaa joulua kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti