Hiihtoloma on nyt ohi ja huomenna on taas työviikko edessä. Taas olen siinä tilanteessa, että töihin meneminen tuntuu ihan mukavalta. Nyt kun tiedän, että pian joudun olemaan pakosta pitkän pätkän pois, töissä oleminen on oikeasti kivaa. Ihan hyvä niin, osaanpahan arvostaa työtäni taas! Ja ennen kaikkea sitä, että saan olla töissä. Siis saan olla ei niin, että minun on pakko olla töissä. Siinä on iso ero!
Lomaviikko sujui kahdenlaisissa merkeissä. Alkuviikosta murehdin ja huolehdin äitiäni, joka joutui yllättäen hengenahdistuksen vuoksi lähisairaalaan. Pikkusairaalassa ei tietämystä ole oikeastaan kuin ihan perussairauksista, eikä äidillenikään neljän sairaalapäivän jälkeen saatu mitään diagnoosia aikaiseksi. Tuntuu tosi kurjalta, että ihmisiä makuutetaan sairaalan sängyssä ja arvuutellaan, mikähän mahtaisi olla vialla. Kotiutetaan lääkkeillä, jotka on tarkoitettu astman, sydämen vajaatoiminnan ja keuhkoveritulpan varalle. Kolesterolilääkityskin vaihdettiin varmuuden vuoksi. Siis lääkitään vähän kaikkea varmuuden vuoksi, eikä laiteta potilasta eteenpäin erikoislääkärille, joka osaisi sanoa, mikä ihan oikeasti on vialla. Äitini kohdalla onneksi kävi hyvin, koska isäni on sen verran aikaansaava tapaus, että hän ilmoitti sitten viidentenä päivänä, että äiti lähtee kotiin ja niin hän lähti. Seuraavana päivinä olivatkin sitten lähimmän ison kaupungin yksityisessä lääkärikeskuksessa, missä tutkimukset ja diagnoosit tehtiin samantien. Mitä opimme tästä? Kannattaa mennä heti erikoislääkärille eikä ollenkaan arvauskeskukseen!
Kun äiti oli saatu turvallisesti omaan kotiin, minä lähdin voimienkeräysreissulle Helsinkiin. Rakas ystävä oli sinne järjestänyt kahdeksi päiväksi kulttuuria ja kulinaristisia nautintoja runsain mitoin. Söin mahani täyteen ja nautin teatterista ja konsertista ja ennen kaikkea, en miettinyt, en edes muistanut, mitä on tulossa parin viikon päästä. Se oli juuri sitä, mitä kaipasin. Ikävät asiat painuivat unohduksiin ja nautin elämästäni pitkästä aikaa ihan täysin mitoin. Nyt tunnen jaksavani taas vaikka mitä, esim. yhden rintasyöpäleikkauksen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti