Niin vaan taas reilu vuosi vierähti ennen kuin palasin tänne uuden postauksen pariin. Syynä oli tällä kertaa tapaaminen syöpäystäväni kanssa ja yritettiin yhdessä miettiä, miten kauan ollaan tunnettu. Siihen löytyi vastaus tietysti täältä blogista. Olin kirjoittanut meidän ensimmäisestä kahvittelutapaamisesta, josta tulee nyt talvella tasan kymmenen vuotta. ❤️
Siispä nyt on hyvä hetki taas päivitellä kuulumisia tänne. Ensinnäkin syöpäasioista sen verran, että keväällä oli viimeinen kontrollikäynti sairaalassa ja enää ei tarvitse mennä, jos ei mitään oireilua tule. Aika ihana juttu!! Jo tässä on yli kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän syövän ehdoilla mennytkin. Sopii oikein hyvin, etten enää syövän merkeissä sairaalassa vieraile.
Terveystilanne ei toki edelleenkään ole mikään kaksinen, vaikka syövän kanssa onkin rauhallinen tilanne. Selkä/jalka oireilee vieläkin eikä taida siitä enää parantuakaan, mikä ärsyttää tosi paljon. En siis pysty juurikaan kilometriä enempää kävellä ilman, että vasen jalka lähtee alta. En myöskään pysty seisoa pitkiä aikoja, enkä istua paikallaan, nukkuminen on välillä tosi tuskaista. Fysiatrit ovat kovasti tutkineet selkääni ja ihmetelleet, miksi tuo oireilu on niin rajua suhteessa selän kuvissa näkyviin löydöksiin. Mahdollista on, että osa selän oireiluista johtuu myös samoista sytostaateista johtuvista hermo-ongelmista, joita raajatkin edelleen kipuilevat. Eipä taida tähänkään tulla koskaan selvyyttä. Välillä mietin, onko minussa mitään normaalia…
Työtilanteen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että minulle haettiin keväällä osatyökyvyttömyyseläkettä, minkä Keva myönsikin. En ole pystynyt palaamaan opettajan töihin, vaan jatkan työskentelyä kirjastolla 50%:n työajalla kirjastovirkailijana. Viime lukuvuoden aikana suoritin 60 opintopistettä kirjastoalan opintoja kirjastotyön ohessa eli nyt olen pätevä kirjastovirkailijakin. Kirjastossa työskentely on minulle mieluista, vaikka vähän enemmän haasteita kaipailisinkin. Samalla toki nautin suunnattomasti työn stressittömyydestä. Palaanko vielä kouluun? En tiedä yhtään. Haluaisinko palata? En tiedä sitäkään. Tuntuu, että ammatti-identiteettini on tällä hetkellä ihan hukassa. Yritän mennä vain päivän kerrallaan ja nauttia siitä, että kelpaan vielä edes johonkin työhön. Kokonaan eläkkeelle en vielä haluaisi jäädä. Katsellaan, mihin tämä elämä taas vie. Siitä sitten tekstiä vaikkapa vuoden päästä. ☺️
