perjantai 22. maaliskuuta 2013

Nyt juhlitaan!!!!!

Niin se vaan on hoitorumba tullut tiensä päähän. Tänään oli viimeinen sädehoito ja siihen päälle vielä viimeinen lääkärin vastaanotto. Nyt kun taakse päin miettii, aika on kulunut tosi nopeasti. Todellisuudessahan ne pitkät päivät ovat olleet aivan järkyttävän pitkiä ja tuskaisia, mutta onneksi unohtuvat nopeasti.

Tämä fiilis juuri nyt on jotain aivan uskomatonta. Tätä minä olen odottanut puoli vuotta!!! Ja välillä on oikeasti tuntunut siltä, että tämä matka ei lopu koskaan tai että en jaksa loppuun saakka. Tässä nyt kuitenkin ollaan. Rinta on vähän ruskettunut, mutta muuta vaivaa ei sädehoidoista ole ollut ja toivottavasti jälkioireitakaan ei tule. Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä on nyt tässä. Minun syöpäni on hoidettu ja voitettu. Yritän niin kovasti uskoa joka sanan.

Töihin palasin jo pari viikkoa sitten ja voin kyllä täydestä sydämestä sanoa, että se kannatti. Moni minulle sanoi, että ei kannata kiirehtiä liian aikaisin töihin. Odota, kun sädehoidot loppuu. Mutta pidin pääni ja aloitin työt. Minulle se sopi, saan pienistä oppilaistani aivan uskomattoman määrän positiivista energiaa ja ennen kaikkea saan unohtaa koko tämän sairauden. Sen verran vilskettä on päivässä. Väsynyt olen päivän päätteeksi, mutta se ei haittaa. Se on vain ihan tavallista väsymystä, ei sen kummempaa. Lähtee ihan hyvin pois lepäilemällä. 

No niin, nyt sitten kaivelen vaan  jääkaapista pirskahtelevaa ja korkkaan hyvän ystävän kanssa. Voin kyllä sanoa ansainneeni joka pisaran!!! Good bye cancer!!!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Säteilyä ja töitä

Nyt on sitten sädehoidotkin hyvällä mallilla. Jo kaksi viikkoa on säteilty eikä ainakaan vielä ole mitään iho-oireita tullut. Toivottavasti jatkuu näin hyvin loppuun saakka! Hoidot täällä Jyväskylässä sujuvat tosi hienosti. Pääsen sisään yleensä jopa vähän etuajassa, myöhästymisiä ei ole ollut, eikä parkkisakkoja siis ole tullut :). Varsinainen sädetys kestää vain pari minuuttia, enemmän aikaa kuluu riisumiseen ja pukemiseen ja lampun alle asetteluun. Kaiken kaikkiaan ihan mutkaton operaatio. Siihen kun vielä lisää tosi kivat hoitajat, niin ei todellakaan ole mitään valittamista.

Sitä olen miettinyt, että minullehan tämä sädehoitojakso ei aiheuta mitään ongelmia, eikä siihen kulu tosiaankaan aikaa varttituntia enempää päivässä, kun asun tässä 10 km päässä sädesairaalasta. Toisin on niillä, joilla matka on pidempi. Tuntuu varmaankin aika turhauttavalta tulla joka päivä reilun sadan kilometrin päästä parin minuutin hoitoa varten. Puhumattakaan siitä, miten paljon aikaa kuluu ihan vaan autossa istumiseen. Ei silloin voisi ajatellakaan töihin paluuta, ei yksinkertaisesti ehtisi töihin. Minulla töihin paluu on edessä ensi torstaina ja sädehoidot jatkuu siinä samalla vielä pari viikkoa. Sain hoidot sovittua iltapäiviksi niin, että voin kotimatkalla pyörähtää sairaalan kautta. Matka pitenee ehkä pari kilometriä eli ei rasita minua mitenkään erityisesti.

En oikein tiedä, miten voisin kuvata tätä tunnetta, mikä minulla töihin paluusta on... Olen niin iloinen ja onnellinen, että pääsen taas töihin!!! Kuulostaa varmaan ihan hölmöltä, mutta niin se vaan on. Olen odottanut tätä niin kauan ja jo pari viikkoa olen pikkuhiljaa tehnyt täällä kotona työjuttuja ja käynyt työpaikallakin. Tunnen itseni niin paljon terveemmäksi, kun pääsen taas normaalielämään mukaan. Voin käyttää aikani järkeviin ja mielekkäisiin työhommiin sen sijaan, että miettisin jokaista kolotustani täällä kotona - yksin. Ei yhtään haittaa, vaikka joudun heräämään aamulla aikaisin tai välillä tuomaan töitä kotiin. Ihan sama, kunhan vaan saan elää tervettä tavallista elämää!!!