sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Huh huh!!

Ei ehkä ollut ihan kaikkein viisain keksintö lähteä kolme päivää leikkauksen jälkeen istumaan kolme ja puoli tuntia autoon ja Turkuun yo- juhliin. Mutta minkäs teet, minä nyt olen tällainen, etten osaa vaan sairastaa rauhassa.

Perjantai meni vielä hyvin. Olimme pitkästä aikaa koko perhe ihan rauhassa koossa. Ihanaa!! Kävimme syömässä Turussa lemppariravintolassamme Trattoria Romanassa ja vietimme yön tyttären opiskelija-asunnossa. Lauantaina lähdin muun perheen mukaan kaupungille ihan vaan pikkuisen pyörähtämään torille ja jokirantaan. Sitten olikin vuorossa tälläytyminen juhliin ja se oli nyt vähän haastavaa. Minulla kun on ns. tyrävyö mahan päällä ja toinen vähän kapeampi vyö leikattua rintaa laskemassa oikealle paikalle. Pitkään virittelin, että sain itseni yhtään asiallisen näköiseksi ilman että mistään pursuaa mitään ylimääräistä :) Hyvin ilmeisesti onnistuin, koska en saanut mitään kummeksuvia katseita osakseni...

Juhlat olivat aivan ihanat ja päivänsankari säteili ja ilahtui kovasti, kun pääsimme paikalle. Automatka kotiin olikin sitten jo aika tuskainen ja ilalla kotona voimat loppuivat ihan täysin. En meinannut enää jaksa edes sänkyyn siirtyä ja jo nukkuminenkin tuntui liian työläältä ja päässä pyöri. Tämä päivä on siis mennyt ihan täysin toipuessa viikonlopun rasituksista. En edes yritä nousta tästä sohvan pohjalta, vaan katson suosiolla telkkaria. Pop'n Roll, Big Bang ja kohta alkaakin Vain elämää-uusinnat ja sokerina pohjalla lempparisarjani Kosto. Nyt siis huilaan ja huomenna mietin, jaksaisinko ajella mökille jatkamaan huilaamista... Ensi viikolla on lääkäri, mutta en taida paljastaa, mitä tuli tehtyä. Joka tapauksessa hyvää vauhtia toivutaan, se on pääasia!



keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Leikkaus ohi

Kotona taas väsyneenä, mutta onnellisena. Josko nyt olisi leikkauskiintiö vähäksi aikaa täysi. Vähän reilun vuoden aikana olen ollut leikkauspöydällä neljä kertaa ja siinä on kyllä ihan tarpeeksi ja vähän liikaakin yhdelle ihmiselle. Eilinen leikkaus oli siitä helpoimmasta päästä, VAIN kosmeettinen leikkaus. Siitä huolimatta olo on aika hakattu. Tukivyö mahan päällä ja toinen rinnoilla. Kiristää molemmat ihan kiitettävästi. Leikkaus piti siis sisällään proteesin vaihdon ja rasvaimun mahamakkaroista, jolla pehmennettiin silikonin reunoja ja kasvatettiin rinta samankokoiseksi kuin toinenkin. Tikkejä on siis sekä rinnassa että mahassa.

Aina se vain unohtuu, miten kurja olo on leikkauksen jälkeen ja miten tylsää sairaalassaolo ylipäätään on. Jos yhtään pitempään pitäisi olla, niin johan jo siitä sairastuu, ettei voi kuin maata sängyssä. Heti kun pääsin päivällä kotiin, olo oli paljon parempi. Nyt jännityksellä odotan, miten toipuminen edistyy, olisinkohan perjantaina jo matkustuskunnossa ja lauantaina valmis yo-juhliin Turussa. Katsotaan miten käy!

Päiväunista on turha haaveilla, kun takapihalla möyrii kaivinkone koko päivän aina iltaseitsemään saakka. Taloyhtiössä korjaillaan salaojituksia... Jospa riittäisi paremmin unta yöksi. Viime yö menikin sairaalassa taas perinteiseen tapaan naapurin kuorsauksia kuunnellessa.




lauantai 23. toukokuuta 2015

Se siitä CT:stä

Hermoilin koko alkuviikon torstain CT:tä, jonka piti olla heti aikaisin aamulla klo 7.15. Yö meni pyöriessa ja olin sairaalalla hyvissä ajoin heti 7 jälkeen kuullakseni, ettei mitään CT:tä olekaan. Minulla ei ollut minkäänlaista lääkärin määräystä koko tutkimukseen. Kuvantamisen ihmiset olivat ihan hämillään, eivätkä tietenkään osanneet tehdä asialle mitään. Siispä marssin päiväsairaalan puolelle, missä ei tietenkään ollut vielä ketään. Puolen tunnin odottelun jälkeen tuli yksi hoitaja, joka ei osannut hänkään sanoa, mikä oli mennyt pieleen. Lähdin töihin sillä puheella, että soittelevat, kun asia selviää. Mitään soittoa ei koskaan tullut ja kun yritin kolmen jälkeen itse soittaa, ei tietenkään enää ollut puhelinaika. Seuraavana aamuna sain sitten sihteerin kiinni ja hän selitti, ettei asialle voi mitään. Ainoa merkintä oli minun käsinkirjoitetussa potilaskortissa. Missään muualla ei mitään. Eli menen sitten tiistaina leikkaukseen ilman CT:tä ja 9. päivä lääkäriin ilman CT:tä ja kädet ristissä toivon, että kaikki on hyvin. Ja tietysti sitten, kun se määräys CT:hen kuitenkin lääkäriltä tulee, ajelen mökiltä varta vasten kuvaukseen 150 km ja taas hermoilen ja jännitän. Aaargghhh!!!!

Nyt yritän kuitenkin unohtaa koko sotkun ja keskityn vaan leikkaukseen ja siihen, että missään ei ole mitään ylimääräistä. Olen terve, olen terve, olen terve... siinä mantraa tuleville päiville. :) Vielä kun pystyisi uskomaan siihen...

Eilen olin viimeisen päivän töissä ja vähän oli tippa linssissä, kun halailin oppilaita. Vakuuttelin heille, että kesä menee pian ja sitten taas elokuussa tavataan. Sehän se on minunkin hartain toive, että syksyllä olen taas töisssä täysipäiväisenä ja terveenä. Voi, kun kaikki muutkin meidän työyhteisössä ymmärtäisivät, miten hienoa on, kun SAA olla töissä ja unohtaisivat joutavan valituksen pikkuasioista!! Juuri nyt sellainen ärsyttää ihan älyttömästi! No, nielen ikävät kommentit ja olen hiljaa, ehkä se on parempi vaihtoehto.

Koti on taas siivottu ja odottelen miestä kotiin. Edessä olisi yhden yön mökkireissu. Siellä puushow ja ikkunanpesua. Johan unohtuu turhat murheet!


torstai 14. toukokuuta 2015

Terveisiä Madridista!

Neljän päivän Madridin työreissu takana ja onneksi on tämä päivä aikaa toipua matkarasituksista. Hyvin jaksoin muun porukan mukana, joskin ihan riittävä oli neljä päivää, enempää en olisi tällä tahdilla jaksanut. Kävimme historiallisessa Toledon kaupungissa, katsomassa upeaa Flamenco-showta, kiersimme Picasson ja muiden espanjalaisten huipputaiteilijoitten näyttelyä Museo Pradossa, söimme tapaksia ja churroja ja joimme Sangriaa ja Cavaa. Tärkeintä kuitenkin oli tutustua Erasmus-hankkeemme yhteistyökouluun Madridissa ja muiden partnerimaiden opettajiin. Isäntämaan edustajat olivatkin tehneet hienoa työtä, kun järkkäsivät meille niin paljon kaikenlaista kivaa yhdessä tehtävää. Sain monta uutta tuttavaa ympäri Eurooppaa. Toivottavasti pääsevät sitten helmikuussa Suomeen, kun on meidän vuoro järjestää tapaaminen.

Menomatkalla jännitin kovasti, miten selviän tiukassa tahdissa muiden mukana, mutta aivan turhaan jännitin. Ei minun tarvinnut yhtenäkään päivänä jäädä hotellille huilailemaan, vaan kuljin muiden mukana ihan reippaasti. Nyt väsyttää toki aivan kamalasti, mutta niin väsyttää varmasti muitakin reissulaisia. Olen ollut nimittäin kotona vasta yhdeltä yöllä, eikä uni tullut heti silmään mitenkään.

Hyvä oli huomata, että kun tekemistä ja nähtävää on paljon, ei jää aikaa miettiä mitään ikävää, kuten ensi viikolla odottavaa CT-kuvausta. En itse asiassa ajatellut tulevaa leikkaustakaan yhtenäkään päivänä. Mitä siis opimme tästä? Matkailu paitsi avartaa, niin toimii myös aivan loistavana psyykelääkkeenä, auttaen unohtamaan kaiken ikävän. Tätä lääkettä minulle vaan lisää!!!

Toledo

Churrot suklaakastikkeella


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Reissua pukkaa

Yksi suurista mielenkiinnon kohteistani on matkailu. Minua ei tarvitse kovasti houkutella, olipa sitten kyseessä teatterireissu Suomessa tai kaupunkiloma Euroopassa. Kaikki käy ja jokainen reissu tuo ison kasan positiivista energiaa elämääni. Siksi olenkin yrittänyt kynsin ja hampain pitää huolta siitä, että myös sairastelujen lomaan on mahtunut reissuja. Onneksi myös lääkärit ovat suhtautuneet suopeasti matkustusintooni. Viime kesänä olin kesken sytostaattihoitojen 10 päivää Kreetalla. Syksyllä ennen viimeisintä leikkausta Lontoossa. Nyt on kaikki hoidot ainakin toistaiseksi ohi ja reissuja onkin mukavasti tiedossa.

Ensi lauantaina hyppään koneeseen ja matkustan työreissulle Madridiin. Kesällä on ajateltu miehen kanssa tehdä pieni reissu Eurooppaan ja heinäkuun lopulle on suunniteltu yhden ystävän kanssa Nizzan reissua. Siihen huipentuu meidän kahden vuoden kieliopinnot kansalaisopistossa. Saapi nähdä, osataanko muuta sanoa ranskaksi kuin tilata lasit valkoviiniä :) Syyslomalla vielä kutsuu Mallorca ja rakkaan ystävän seura.

Tavoitteena onkin ollut, että aina kun yksi reissu on tehty, niin seuraava on jo suunnitteilla. Nyt on siinä suhteessa aivan loistava tilanne. Monta kivaa reissua edessä! Sitä jaksan vaan ihmetellä, että kaikki ihmiset eivät pidä matkustamisesta. Madridin ilmaiselle reissullekaan ei ollut tarpeeksi lähtijöitä ja siksi minä sairauslomalaisena tai puolikkaanakin pääsin mukaan.

Omiin tyttäriin olen onnistunut tartuttamaan tämän matkustusintoni. Heitä on kuljetettu mukana ihan pienestä pitäen ja nyt ovat molemmat jo siinä tilanteessa, että matkustelevat ilman meitä vanhempiakin. Toki innolla lähtevät meidänkin kanssa aina kun mennään Suomen rajojen ulkopuolelle ja isi ja äiti maksaa. Haaveena olisikin lähteä jonain jouluna vähän pidemmälle reissulle koko perheellä. Mutta ensin taas säästetään, se kuuluu asiaan!

Nyt keskityn kuitenkin vielä nautiskelemaan lähimatkailusta mökillä ja mikäs täällä on taas ollessa. Maisemat ikkunasta on kohtuullisen kivat!