perjantai 8. toukokuuta 2020

Korona-tunnelmissa

Vierähtipäs pitkä aika, etten ole saanut kirjoitettua tänne yhtään mitään. Mistäköhän se johtuu, en kyllä osaa sanoa. Ehkä elämäni on vaan ollut niin tylsää, ettei oikein ole ollut mitään kirjoitettavaa. Nyt varsinkin, kun ei ole matkojakaan tiedossa.

Terveystilanteeni on edelleen suht ok. Vähän huolia on aiheuttaneet toispuoleiset kasvokivut leuassa, korvassa ja nenänpielessä. Diagnoosi on nyt tällä tietoa kolmoishermosärky ja kovasti pitäisi neurologin mielestä lääkkeitä syödä, että aaltoilevat kivut saisi kokonaan pois. Lääkerumba vaan vie sitten työkyvyn, sen verran kovista myrkyistä on kyse. Toistaiseksi olen pärjännyt Gabrionilla, joka on jo aiemmin määrätty raajojen hermosärkyyn. Mistä näitä vaivoja oikein aina tipahtelee lisää...

No, joka tapauksessa olen iloinen, kun olen pystynyt olemaan töissä sen 60% työaikani ilman suurempia sairauslomia. Yksi viikon pätkä meni saikulla kasvokipujen kanssa, kun en oikein pystynyt puhumaan, mutta vain viikko!!

Nyt ollaankin sitten isojen asioiden äärellä. Kohta on kaksi kuukautta etäopetusta takana ja ihan kivasti on sujunut. Toki minun kutosluokkalaiset ovat taitavia koneenkäyttäjiä ja kaikilla on omat Chromet koulun puolesta. Ensi torstaina sitten palaillaan lähiopetukseen ja pakko sanoa, että vähän on kauhunsekaiset tunteet, mitäköhön tästä oikein tulee. Meillä on iso koulu 600 oppilasta, koulupäiviä ei saa lyhentää, ruokalassa ei saa olla kuin yksi luokka kerrallaan, samoin välitunneille mennään ja tullaan vain oman luokan kanssa. Kahden metrin turvaväli luokissa ei järjesty mitenkään eikä ylimääräisiä opetustiloja ole, jos ei siivouskomeroita lasketa 😂. Sääliksi käy rehtoreita, jotka yrittävät jotenkin saada tätä palettia pyörimään. Eikä ole helppoa alkuopettajillakaan, jotka yrittävät saada oppilaat pysymään pois sylistä ja halailemasta. Vähän on sellainen olo, että onko tässä mitään järkeä, kun koulua on jäljellä vain kaksi viikkoa. Sitäpä ei meiltä kysytty, vaan viisaammat sen päättivät näin. Ymmärrän kyllä, että oppilailla on toisiaan ikävä ja vanhemmat väsyvät siihen, että lapset ovat koko aika kotona, mutta silti.

Omalta osaltani en vielä tiedä yhtään miten tämä loppukevät menee. Työterveydessä miettivät, voinko mennä töihin, olenko riskiryhmään kuuluva vai en. Rehtorin mielestä minun ei pitäisi mennä lähiopetukseen, vaan jatkaisin etänä ja joku muu valvoisi luokkaani. Mutta tämä ei ole rehtorin tai minun itseni päätettävissä, työterveys tekee päätöksen ja sillä mennään. Toisaalta haluaisin kovasti palata kouluun ja tavata vielä oppilaat ennen kesää. Tähän kevääseen päättyy meidän yhteinen neljän vuoden taival ja olisi kurjaa päättää se etänä. Toisaalta taas pelkään ihan kuollakseni. Siitepölyjen vuoksi tällä hetkellä kovasti oireileva astma ja sytojen runtelema kroppa vaivoineen ei ehkä kestäisi enää koronaa. Tai mistäpä minä sen voin tietää. Ehkä kantaisin tautia vain oireettomana ja sairastuttaisin muita ympärilläni tai saisin vain lievän version tai ehkä minun kropassa on jo niin paljon erilaisia myrkkyjä, ettei koronakaan siihen enää tartu. Who knows....

Tässähän tätä tarinaa tulikin ihan omiksi tarpeiksi. Ehkäpä palailen blogin ääreen seuraavan kerran vähän aiemmin kuin vuoden päästä. Nyt mökkiaskareet kutsuu. Ehkä tänään rapsuttelen vähän kukkapenkkiä kuntoon. Niin ihana tämä perjantain opetukseton päivä!

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti