sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Uusi koti kutsuu

Niin siinä vaan kävi, että meillä on nyt uusi koti. Tai jos ollaan ihan tarkkoja, koteja on vielä vähän aikaa kaksi tai kolme, jos mökkikin lasketaan. Jo ennen joulua mies tuli tohkeissaan töistä ja kertoi, että työkaverinsa on myymässä edesmenneen äitinsä asuntoa aivan meidän nykyisen vuokra-asunnon läheltä. Kävimme asuntoa katsomassa ja kiireesti ennen Thaimaan reissua teimme siitä tarjouksen. Joululoman aikana ei myyjistä kuulunut kuitenkaan mitään ja tuumailimme, että eivät ehkä sitten kuitenkaan ole myymässä asuntoa. Reilu viikko sitten asia tuli pöydälle uudestaan ja korotimme hieman tarjousta ja siitä sitten asiat etenikin vauhdilla. Hinnasta päästiin yksimielisyyteen ja eilen jo saatiin avaimet käteen, vaikka kauppakirjan allekirjoitus on vasta ensi perjantaina.

Että nyt ollaan sitten kohta taas asunnon omistajia. Johan tässä vuosi menikin vuokralaisena ja vaikka se vaivatonta onkin, eikä vuokra-asunnossakaan todellakaan ole mitään vikaa, vuokran maksu se alkoi meitä pikkuhiljaa tympiä. Samalla rahalla lyhennämme ihan kivasti oman asunnon lainaa. Ensin kuitenkin tehdään uuteen kotiin täydellinen pintaremontti: lattiat, seinät, keittiö, kylppäri, parvekkeen lasitus. Ja sitten vasta, maaliskuun lopulla, muutetaan taas. Tällä kertaa toivottavasti sitten tooosi pitkäksi aikaa!

Tässä ihanan muutoksen äärellä minuun hiipii taas se ikävä pelko. Onko asiat nyt liian hyvin? Olenko varmasti terve? Onko epämääräiset mahaoireet, hengen ahdistukset tai selkäkivut oireita syövän paluusta ja leviämisestä? Tiedän, että ihan tavallisillakin, terveillä ihmisillä on välillä kaikenlaisia kolotuksia. Ei kannattaisi liikaa kuunnella kaikkia vaivoja. En kuitenkaan uskalla iloita liikaa, etten vaan taas tule kolinalla alas.

Mutta ei voi mitään, tällä hetkellä olen kuitenkin tosi onnellinen ja intoa puhkuen revin tapetteja uuden kodin seiniltä. Samalla hiljaa mielessäni niin hartaasti toivon, että kaikki sujuu hyvin, että ihan oikeasti saan nauttia uudesta ihanasta kodista vielä monta vuotta. Ja mikäs tässä on nauttiessa, kun näkymät on tällaiset. Järvi näkyy parvekkeelta nytkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti