sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Billy Elliot

No jopas oli upea viikonloppu! Ajelimme perjantaina ystäväni luo Helsinkiin ja samaan aikaan vanhempi tyttäreni matkusti sinne Onnibussilla Turusta. Reissun syy oli vain ja ainoastaan Helsingin kaupunginteatterin Billy Elliot Peacockissa. Jo etukäteen oli tiedossa, että tähän esitykseen ei tarvitse pettyä ja nenäliinat kannattaa ottaa matkaan. Ja niinhän siinä kävi, että tämä äiti itkeä tihrusti jo ensimmäisellä puoliajalla, eikä siitä nieleskelystä tullut loppua koko esityksen aikana. Minä olin täysin myyty. Upeat lapsitanssijat lumosivat minut ja myös aikuisnäyttelijät tekivät huikeita roolisuorituksia. Tästä esityksestä ei vaan kerta kaikkiaan voi olla pitämättä! Kuuluu sarjassamme kategoriaan esitys, jonka haluaisi nähdä heti uudestaan. Ehkäpä jonain päivänä vielä käymme katsomassa tämän Lontoossakin.

Jo esityksen puoliajalla kävimme tyttärieni kanssa elokuvaan niin keskeisesti liittyvää keskustelua aiheesta tanssiva poika. Tytöt miettivät, miten heidän isänsä, intohimoinen palloilulajien ystävä, olisi suhtautunut heidän tanssiharrastukseensa, jos he olisivatkin olleet poikia. Tulimme yhdessä samaan tulokseen, että vaikeaa se olisi ollut. Isä olisi varmasti tehnyt kaikkensa, että harrastusvalinta olisi ollut jalkapallo eikä tanssi. Toisaalta tytöt totesivat, että ehkä isäkin olisi antanut periksi, kun olisi nähnyt, miten tärkeää tanssi heille on. Illalla vielä isältä varmistettiin asiaa ja ihan oikeat ajatukset oli tytöillä. Olisi kuulemma tanssiva poikakin kelvannut :)

Minä olen näistä tanssivista tyttäristäni aina ollut suunnattoman ylpeä ja nauttinut heidän esityksistään. Ihana on ollut huomata, että heilläkin riittää innostusta katsoa myös muiden esityksiä. Heitä ei tarvitse houkutella teatteriin tai konsertteihin, vaan ovat melkein yhtä innokkaita kuin minäkin. Lähtevät jopa Jari Sillanpään konserttiin minun ja isovanhempien seuraksi. Eli ainakin kulttuurikasvatukseni on onnistunut melko hyvin.

Meidän koko perheen yhteinen mielenkiinnon kohde on ravintoloissa ruokailu aina, kun vain sopiva tilaisuus tulee ja taloudellinen tilanne sen mahdollistaa. Niinpä Helsingissäkin suuntasimme ihanissa teatterifiiliksissä Bistro Kujaan, Hakaniemen torin kupeeseen. Ja olipa ihana uusi tuttavuus, mennään toisenkin kerran!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti