Toipuminen viimeisestä hoidosta on hyvällä mallilla. Tällä kertaa sain (toivottavasti) pitää oman pääni, eikä zombit tunkeneet sinne sekoittamaan ajatuksiani. Aika lailla omat ajatukset on ollut päässä ja päällimmäisenä aivan hurja helpotus siitä, että tämä on nyt tässä. Jokainen toipumispäivä on viimeinen lajissaan. En enää koskaan todellakaan halua kokea tätä. Enkä myöskään halua, että kukaan läheisistäni joutuisi tätä kokemaan. On tämä ollut sellainen matka, joka olisi saanut jäädä tekemättä ja kokematta. Tulevaisuudessa haluan keskittyä aivan toisenlaisiin matkoihin.
Jos olisin viime elokuussa tiennyt, mitä kaikkea on edessä, en tiedä, miten olisin jaksanut. Onneksi en tiennyt, vaan menin ihan rauhassa syöpäputkessa eteenpäin päivä ja hoito kerrallaan. Tavoitteena oli juuri tämä hetki, sytohoitojen päättyminen. Mistä ihmeestä löysinkin voimat selvitä kaikesta, sitä vieläkin ihmettelen. Vasta nyt joulun jälkeen olen huomannut itsessäni väsymisen merkkejä ja positiivinen fiiliskin on vähän saanut kolhuja, mutta vasta nyt.
Sädehoidot alkavat parin viikon päästä, mutta niitä en aio murehtia. Hoitosuunnittelussa viime viikolla nuori, fiksu hoitajani sanoi, ettei aio antaa minulle mitään ohjeita etukäteen. Neuvoo sitten iho-ongelmissa, jos on tarvetta, ei ennemmin. Turha murehtia etukäteen sellaista, mitä ei ehkä tapahdukaan. Aika hienoa filosofiaa alle kolmekymppiseltä hoitajalta. Sopii minulle juuri nyt oikein hyvin. Tulee sitten mitä on tullakseen. Mitään sytostaatteihin läheskään verrattavaa ei kuitenkaan tule, joten en epäile jaksamistani hetkeäkään. Toki toivon, että selviän mahdollisimman vähäisillä vaurioilla.
Olo on nyt vielä väsynyt, heikko ja öklöttävä. Jokainen päivä tästä eteenpäin on kuitenkin parempi kuin eilinen, onneksi!!!! Nyt energiadvd:tä peliin, että saan tämänkin päivän kulutettua. Elämä on ihanaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti