Ajatukseni pyörivät nyt melkein taukoamatta tulevissa hoidoissa, vaikka kuinka yritän elää tätä hetkeä ja tehdä minulle mieluisia asioita. Ajatukset vaan karkaavat aivan huomaamatta. En oikeastaan pelkää, mietin vaan, miten selviän, miten reagoin hoitoihin, missä kunnossa mahdan sitten olla. Eilenkin istuin elokuvateatterissa katsomassa Puhdistusta (oli muuten yllättäen melkein yhtä hyvä kuin kirjakin) ja huomasin miettiväni taas kerran syöpäjuttuja. Loppua kohden onneksi elokuva vei mukanaan ja turhat omat ikävät jutut jäivän sivuun. Yllätän itseni vähän väliä miettimässä, mitä kaikkea pitäisi huolehtia ennnen kuin hoidot alkavat. Talviverhot pitäisi vaihtaa, leipoa pullaa ja sämpylöitä pakkaseen, siivota kaapeista ylimääräiset tavarat ja vaatteet kirpparille ja muutenkin laittaa koti syöpähoitokuntoon. Näköjään takaraivooni on iskostunut ajatus, että kun hoidot alkavat, en varmaankaan pysty tekemään mitään normaaleja juttuja, vaan makaan sängyn pohjalla 4 kuukautta ja olen täysin toisten hoivattavana. Se ei todennäköisesti ja toivottavasti pidä paikkaansa, tiedän sen, mutta entäpäs jos sittenkin ...
Yksi näistä ennen hoitoja hoidettavista asioista oli käynti työterveyslääkärillä. Valmiiksi jo puolustuskannalla odottelin sisäänpääsyä lääkärille. Jokavuotinen käyntini pitää sisällään kilpirauhasen vajaatoimintaan käyttämäni lääkkeen erityislupahakemuksen, jonka tarvitsen lääkäriltä. Lääkärit työterveydessä vaihtuvat nopeassa tahdissa ja sen vuoksi en ole pitkään aikaan pystynyt hoitamaan tätä asiaa tutun lääkärin kanssa, vaan selitän asian aina uudelle lääkärille, joka ei todennäköisesti tiedä lääkkeestäni yhtään mitään ja huonolla tuurilla vielä kyseenalaistaa koko lääkkeen käytön. Olen siis tottunut esittämään vahvat argumentit ja vaatimaan, että saan luvan. En pysty syömään Thyroxinia, se on vuoden kidutuksella kokeiltu, enkä sitä kokeilua aio missään tapauksessa uusia. Niinpä sisäänpäästyäni aloitin taas puolustuspuheen, esitin kopiot vanhasta luvasta ja reseptistä ja jäin odottamaan lääkärin kysymyksiä. Niitä vaan ei tullutkaan. Ihana naislääkäri vaan totesi, että onpa hyvä, että on löytynyt minulle sopiva lääke tähän vaivaan ja mistähän nettisivulta tuon lupahakemuksen löytäisi. Hakemuspohja löytyi ja tuli kirjoitettua, samoin reseptit sekä kilpparilääkkeeseen, että muihinkin pikkuvaivoihin, mitä tässä on stressioireina ilmaantunut. Vielä lähtiessäni lääkäri toivotti sydämellisesti jaksamisia syöpähoitojen kanssa. Voi kunpa tämä lääkäri olisi meidän työterveydessä jatkossakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti