tiistai 26. tammikuuta 2016

Magneetissa

Enpäs taas muistanutkaan, miten pitkä ja tuskallinen kokemus rinnan magneettikuvaus on. 40 minuuttia mahallaan sullottuna tiukkaan putkeen aiheuttaa ainakin minussa ihan klaustrofobisia oireita. Ihan meinasi paniikki iskeä jo heti ensi metreillä, hyvä etten ahdistunut painamaan heti hätänappulaa. Onneksi sain itseni kasaan ja rauhoitettua.

Siinä olikin miettimistä, mitä oikein voi tehdä 40 minuuttia tai paremminkin, kun mitään ei voi tehdä, miten saisi ajan parhaiten kulumaan. Nukkuminen kun ei tule kuuloonkaan, sen verran kova meteli on koko kuvauksen ajan. Ykkösviihdyke tällä kertaa oli laskea sataan ranskaksi. Se on vielä sen verran työlästä, että siihen kului mukavasti aikaa. Sitten sama saksaksi, sujui paljon nopeammin. Englantia ja ruotsia en viitsinyt edes yrittää. Olisi mennyt aivan liian nopeasti. Sen jälkeen aloin systemaattisesti miettiä tulevaa muuttoa ja siihen liittyviä muistettavia asioita, uusia sisustusjuttuja ja raha-asioita. Edelleenkin hervoton kolina korvissa jatkui, eikä vieläkään loppua näkynyt. Pakko oli loppuaika käyttää työasioiden miettimiseen. Ja niitähän riittää!!

Loppupuolella alkoi paikat puutua ikävästi ja kaiken lisäksi nenää kutitti. Mietin mielessäni, että tosi noloa olisi painaa hätänappulaa ja selittää hoitajalle, että nenää kutittaa.... Siispä reippaana tyttönä sinnittelin, enkä painanut. Jälkeen päin kysyin kyllä hoitajalta, että mitä tapahtuu, jos painaa nappia. Joutuuko kuvauksen aloittamaan alusta? Ei kuulemma joudu, keskeytetään vaan hetkeksi ja hoitaja voi käydä vaikka rapsuttamassa nenää, jos on tarve :)

Kuvaus siis ohi ja loppujen lopuksi se kaikkein tuskaisin juttu edessä, tulosten kuuleminen ensi viikolla. Taas se kiduttava hetki, kun lääkäri soittaa. Toisaalta haluaisi heti tietää, mikä on tilanne, tuleeko uutta leikkausta, mutta toisaalta haluaisi jättää kokonaan vastaamatta, leikkiä, että kaikki on hyvin niin kauan kuin kukaan ei toisin sano. Ehkä kuitenkin vastaan ja otan jälleen kerran vastaan sen, mitä minulle on tarkoitettu, vaikka se ei miellyttävää olisikaan. Pitäkäähän peukut ja varpaat pystyssä, että uutiset olisi kuitenkin niitä hyviä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti