keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulusatu

Olipa kerran nelihenkinen perhe, joka jo varhain syksyllä keksi, että tänä vuonna vietetään oikein perhepikkujouluja läheisessä kylpylässä urheillen. Illan kohokohdaksi oli varattu liput Jari Sillanpään keikalle. Yllättäen samalle viikonlopulle osui toisen tyttären tanssiesitys ja treenit, joten muu perhe lähti edeltä kylpylään ja toinen tytär jäi vielä kotiin toisen auton kanssa tarkoituksenaan ajella treenien jälkeen muun perheen perässä pikkujoulun viettoon.

Muu perhe majoittui kaikessa rauhassa kylpylän ylelliseen huoneistoon ja ehti jo ottaa kierroksen frisbee-golfia ja tilata pizzat, kun isän puhelin soi. Ja siihen loppui onnellisesti alkanut pikkujoulun vietto. Puhelu kertoi, että kotiin jäänyt tytär oli joutunut auto-onnettomuuteen ja viety sairaalaan.

Hetkeksi pysähtyi koko perheen elämä. Miljoonat ajatukset risteilivät mielessä. Mitä nyt? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? Missä kunnossa tytär on? Muutama minuutti ja perhe istui autossa kädet ristissä matkalla sairaalaan. Huoli sisällä kasvoi sanoinkuvailemattoman suureksi. Kukaan ei voinut toistaan lohduttaa, kukaan ei tiennyt, mitä oli vastassa, kun he astuivat sairaalan päivystykseen. Äiti itki, isä käveli edestakaisin ja sisko yritti rauhoitella. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen heidät päästettiin loukkaantuneen luo. Perhettä kohtasi murheellinen näky: tytär makasi letkuissa tajuttomana ja kouristellen. Kukaan ei osannut heille sanoa, miksi hän ei herää. Kukaan ei osannut ihan tarkasti sanoa, mitä oikein oli tapahtunut. Tytär kiidätettiin teho-osastolle. Kolmen todella pitkän tunnin jälkeen tytär avasi silmiään ja kuiskasi ensimmäiset sanat, ääntä ei tullut. Ja taas äiti itki... tällä kertaa vaan onnesta ja helpotuksesta.

Kahden sairaalapäivän jälkeen tytär pääsi kotiin ehjänä fyysisesti, mutta henkisesti pahoin säikähtäneenä. Perhe oli koossa taas, mutta pikkujoulut jäivät tänä vuonna pitämättä. Paras joululahja kuitenkin perheelle tuli, kun saivat pitää tyttären. Auto meni lunastukseen, mutta siitäkin perhe selvisi. Ainahan voi ostaa uuden auton ja joulun kunniaksi vaikka punaisen!

Sen pituinen se!


2 kommenttia:

  1. Huh. On teillä ollut kokemus. On se hurjaa miten onnellinen hetki voi muuttua hetkessä kauhuksi. Onneksi ei sattunut pahemmin!
    T. Marsa

    VastaaPoista